Tunnelmavaloja

Kotiseudulla käydessäni sain lahjaksi muutaman uuden tunnelmantuojan kotiimme: mustat kynttilänjalat ja valkoisen talolyhdyn. Olen pitkään kaivannut jotain uusia sisustusjuttuja valkoisen tv-tason päälle ja nyt nämä ihanuudet pääsivät kodissamme paraatipaikalle.

Innostuin uusista koristeista sen verran, että kaivoin kaapin perältä jo yhden jouluvalokoristeenkin esiin. Valokoriste on anoppini tekemä ja se pääsi koristamaan olohuoneen ikkunaa jo hyvissä ajoin ennen joulua. Rengas on virkattu vahvasta narusta ja sisään on pujoteltu valosarja. Mielestäni tämä on niin kaunis, että olisi sääli pitää sitä ikkunassa vain hetken aikaa.

Tässä vielä kuva olohuoneestamme. Olohuoneen pöytä huutaa tyhjyyttään. Kukat olisivat kivoja, mutta näin reissuelämää viettäessämme kahden kodin välillä olen tullut siihen tulokseen, että hankin kukkia vasta sitten, kun pystyn niitä ihailemaan pidempään. Vuodenvaihdetta odotellessa...:)

Joka päivä - Pyykkipäivä

Pyöritä pyykit, pyöritä!

Pyykit yhteen nyöritä.

Pyöritä liikkein pikaisin

pyykit yhteen ja sekaisin

ja sukista kaikkein likaisin

saa mennä tuhatta sataa

pitkin vesiliukurataa!

-Tittamari Marttinen-

Näin meillä taas tänään. Kakkoskodissamme meillä ei ole omaa pesukonetta (pesutupa kylläkin, 2€/koneellinen). Tämän vuoksi ykköskodin pesukone jauhaa aina kolmen viikon välein melkein 24/7. Kuivumassa on tällä(kin) kertaa pojan värikkäitä vaatteita, jotka saimme lahjoituksena miehen veljen perheeltä. Kiitos!

Taas mennään...

Kolme viikkoa on jälleen vierähtänyt ja on aika vaihtaa maisemaa. Suuntaamme tänään taas ykköskotiimme reiluksi viikoksi. Tiedossa on jälleen touhun täyteinen viikko. Pojan molemmat isovanhemmat tulevat yökylään muutamaksi päiväksi. Ihana taas nähdä pitkästä aikaa! Pojalla on myös 3kk neuvola ensi viikolla. Nyt pakkaamme auton ja lähdemme ajelemaan kohti Pohjanmaata. Toivottavasti matka menee hieman paremmin, kuin viime kerralla.

Pohjanmaalla

Viikkomme Pohjanmaalla ykköskodissa vierähti nopeasti. Saimme pitkästä aikaa taas olla rakkaiden ihmisten parissa. Olemme mieheni kanssa molemmat kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, joten molempien perheet, ystävät ja tutut jäivät siis sinne, kun muutimme. Ihanaa, että he ovat kuitenkin käyneet ahkerasti meidän luonamme Pohjanmaalla välimatkasta huolimatta! 

Pieni hoitaa vielä pienempää

Ohjelmaa riitti reilusti viikon aikana. Aluksi saimme kummipoikamme perheineen yökylään. He eivät olleet nähneetkään poikaamme vielä ollenkaan, joten ihmeteltävää ja juteltavaa riitti yömyöhään saakka. 

Iso poika

Pojan neuvolakäynnit on hoidettava aina Pohjanmaan viikolla, joten kävimme 2kk neuvolassa. Isikin pääsi tällä kertaa mukaan! Poika on kasvanut silmissä viime viikkojen aikana, joten mielenkiinnolla menimme kuulemaan lukemia painosta ja pituudesta. Kylläpä olikin äidinmaito maistunut, sillä vaaka näytti lukemaksi 6290g! Yläkäyrällä siis mennään komeasti. Pituus oli tasan 60cm ja päänympärys 39,9cm. Poika sai myös Rota-rokotteen, joka annettiin suun kautta.

Ukon kanssa höpöttelyä

Pojan molemmat isovanhemmat kävivät myös viikon aikana yökylässä. Alkuviikosta Mummo ja Ukko ja loppuviikosta Mummi ja Pappa. Olipa mahtava taas nähdä! Viikon aikana ehdimme kaikki hieman myös sairastella. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja onneksi isovanhemmat olivat apuna. Kiitos hyvästä huolenpidosta Mummo, Ukko, Mummi ja Pappa!

Tässä teille vielä pieniä sisustuspaloja ykköskodistamme kuvakollaasin muodossa. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Reissun päällä

Eilen jännitimme, saammeko automme huollosta pois tarpeeksi ajoissa, jotta pääsemme ajelemaan jälleen ykköskotiimme Pohjanmaalle. Eiväthän he saaneet sitä korjatuksi, joten antoivat meille sitten laina-auton viikoksi. Tavaraa oli mukana kiitettävästi ja onneksi saimmekin tilavan farmarin alle. Myös pojan kummitädin tekemä ihastuttava Herra Pupu oli pakattu mukaan.

Herra Pupu

Matka ykköskodin ja kakkoskodin välillä on siis 340km. Ajoaika on reilut neljä tuntia, mutta pojan tarpeista ja pysähdyksistä riippuen matkaan kuluu meillä aikaa yleensä viidestä kuuteen tuntiin. 

Ystävykset

Tällä kertaa pojan mielestä matkustaminen turvaistuimessa ei ollut yhtään mukavaa ja etenemisvauhtimme oli alkumatkasta vaivaiset 40km/h. Kahden tunnin ajon jälkeen kasassa oli siis vasta 80km. 

Näkymä takapenkiltä

Tällöin emme vielä arvanneet, että matka tulee hidastumaan vielä entisestään...

Vauhdin huumaa

Edes Herra Pupu ei huomannut tiellä terävää kiven järkälettä, jotta olisi voinut varoittaa meitä etukäteen. Niinpä kivi osui renkaaseen ja rengas sanoi tsssssss...

Lohduton näky

Kyllä vain, toinen eturengas oli ihan tyhjä. Olimme keskellä peltoja jossain Karvian ja Jalasjärven välissä. Ei muuta kuin vararengasta etsimään ja tavarat ulos takakontista.

Olimme varmaan hauska näky ohikulkijoille.
Mies näkyy paikkaushommissa oikeanpuoleisen oven takana.

Vararengasta ei autosta löytynyt, mutta renkaan korjaussarja kylläkin. Sillä aikaa kun mies opiskeli pakkauksen vieraskielisiä käyttöohjeita, me pojan kanssa söimme, kuvasimme ja ihailimme hiljaista maalaismaisemaa hämärtyvässä syysillassa. Ja niin omituiselta kuin se kuulostaakin, siinä kaiken hässäkän keskellä tuli mieleen ajatus, että kyllä elämä vain on ihanaa! Koskaan ei voi tietää mitä päivä tuo tullessaan ja juuri se tekeekin elämästä mielenkiintoisen!

Loppumatka sujuikin rauhallisissa merkeissä ja poika nukkui autuaana omassa kopassaan. Köröttelimme 80km tuntinopeudella ja renkaan paikka piti onneksi loppuun saakka. Kotona olimme viimein puolilta öin.

Kauniita unia!

Sellainen päivä eilen. Kiitos rakkaat, että olette olemassa!