Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ulkoilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ulkoilu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Ulkoilmassa

Nyt on poika päässyt ulkoilemaan muutenkin kuin vain vaunuissa pötkötellen. Viikonlopun auronkoinen kevätsää houkutteli koko perheen pihapuistoon ja kyllä oli pojalla ihmettelemistä. 


Uusi kurapukukin pääsi testiin auringon sulattamassa hangessa. Vielä täytyy hommata jostain kuratöppöset pikkujalkoihin. Kumisaappaat kun ovat vielä liian kömpelöt jalkineet.



lauantai 5. marraskuuta 2011

Huhuu...

Meidän pyhäinpäivän ohjelmaan kuului myöhäinen ulkoilu kaupungin pimeydessä. Kierroksemme alkoi hautausmaalta ja päätyi keskustan karkkikaupan kautta kotiin. Liikkeellä olimme autolla ja Manducalla. Yritin tallentaa illan tunnelmaa valokuviin. Hautausmaan kynttilät, kaupungin värivalot ja ikkunoista kodikkaasti tuikkivat lamput valaisivat kauniisti pimeää kaupunkia. 







Kävelykierroksen jälkeen oli ihana tulla sisälle lämpimään kotiin, sytyttää muutama kynttilä ja käpertyä sohvannurkkaan herkkujen kera.

torstai 20. lokakuuta 2011

Kaupunkikierros

Aina silloin tällöin on mukava suunnata kävelylenkki keskustan halki. Käydä näyteikkunaostoksilla ja katsella torielämää. 





Kävelylenkiltä saattaa tällöin tarttua mukaan muutakin kuin punaiset posket.



Kahviaika!

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Lauantaikävelyllä

Saimme viikonlopuksi Mummin ja Papan kylään. 
He toivat mukanaan myös kauniin aurinkoisen syyssään.


Siispä suuntasimme koko porukan voimin lauantaikävelylle.


Määränpäämme oli tällä kertaa radan varsi.


Miksiköhän?


Mitä radan varresta löytyy?


Geokätkö tietysti!

Geokätköily on mukava harrastus, jossa saa samalla kertaa raikasta ulkoilmaa ja hieman jännitystä elämään. Itse en (vielä) varsnaisesti geokätköilyä harrasta, mutta kuljen mielelläni kätköilijöiden mukana jännäämässä.

Onko geokätköily teille lukijoille tuttua puuhaa vai aivan outo laji?


torstai 15. syyskuuta 2011

Tavallinen päivä

Kello on 6 ja miehen kännykässä piippaa herätyskellon ääni. Minua ei väsytä enää, joten nousen miehen kanssa aamupalalle. Poika jää vielä tyytyväisenä tuhisemaan sänkyyn.


Vilkaisen ulos ja sade hakkaa ikkunaan.


Posti on jostain syystä tuonut yöllä sanomalehden. Lueskelen sitä rauhassa syöden samalla aamupalaa.



Poika nukkuu yhä, joten käyn vilkaisemassa tietokoneelta blogeja, uutisia ja facebookia.



Puoli yhdeksältä makuuhuoneesta kuuluu ähinää. Poika sätkii jaloillaan. 
On aika käyttää poika wc:ssä ja syöttää hänet.



Hetken aikaa heräilemme ja höpöttelemme sängyssä, kunnes nousemme päivän touhuihin.



Aamujumppaa, jokeltelua, leikkiä ja lauluja.



Puolen päivän aikaan isi tulee käymään kotona lounaalla ja ehtii touhuta hetken pojan kanssa, ennen kuin lähtee taas takaisin töihin.

Käymme pojan kanssa tämän jälkeen vaunuilla kirpputorilla ja poika nukkuukin kolmen tunnin päiväunet. Isikin ehtii sillä aikaa jo tulla kotiin töistä.



Vaikka ilma on sateinen, suuntaamme vielä iltasella koko perheen voimin kävelylenkille.



Kierrämme tunnin lenkin ja poika ehtii ottaa iltaunet samalla.



Illalla ohjelmassa on vielä kylpyhetki pojan kanssa ennen nukkumaan menoa.


Olen muutamana iltana sytyttänyt iltaisin kynttilän, ja niin myös nyt. Katselemme miehen kanssa telkkaria vielä hetken ennen kuin käymme itsekin nukkumaan.

Tällainen oli meidän tavallinen päivämme. 

lauantai 20. elokuuta 2011

Riehakasta menoa?

Viikonloppujen kohokohdiksi ovat viime aikoina muodostuneet meidän perheessä pitkät kävelyretket. Niin myös tänä lauantaina. Kävelyreitin varrelle osui tällä kertaa paikallinen Elorieha -tapahtuma. Poika nukkui tapansa mukaan sikeästi vaunuissa koko reissun ajan.


Seura oli jälleen mitä parhain!



Elorieha oli suunnattu ensisijaisesti lapsiperheille, joten alueelle oli väsätty pieni huvipuisto. Tällä kertaa paikat jäivät meidän osaltamme tyhjiksi hellyyttävistä karusellihahmoista huolimatta. Ehkä ensi kesänä meidänkin poikamme nauraa karusellin pyörteissä...



Löytyihän alueelta meillekkin sentään jotain. Monennetkohan jätskit jo tälle kesälle..? Maiskis!


Koska huvipuistovempaimet ja benji-hypyt jäivät tällä kertaa käymättä, riehaantui tämä mamma testaamaan kotimatkalla hieman kiipeilytaitojaan.



Vaikka ilma olikin lämmin, tuntui nenässä jo tuulen syksyinen häivähdys. 


Elokuu lähenee pian loppuaan. Luonnossa voi huomata jo pieniä syksyn merkkejä. Miellän itseni eniten kesäihmiseksi, mutta omalla tavallaan jokaisessa vuodenajassa on oma hehkunsa. Näin lämpimän kesän jälkeen odotan jo hetkittäin syksyn kirpakoita päiviä.


Nautitaan kuitenkin viimeisistä lämpimistä päivistä! Tänne niitä ainakin on vielä luvattu!