Anoppilan varaston perukoilta löytyi aarre,
mieheni ala-asteella puukäsitöissä tekemä keinuhevonen.
Puunvärinen hevonen maastokuvioisine satuloineen kaipasi päivitystä nykyaikaan, joten mies tarttui hiomakoneeseen ja pensseliin.
Anoppi auttoi satulan päällystämisessä. Pirtsakan Marimekon Pirput parput -kankaan saimme lahjana siskoni kangasvarastosta ja valkoisen pohjamaalin mieheni veljeltä. Näin ollen muutokselle tuli hintaa ainoastaan pintamaalin verran, jota sitäkin jäi lähes koko purkillinen tuleviin projekteihin.
Lopputulosta olemme yhdessä tuumin ihailleet ja poikakin on jo hevosta päässyt testaamaan.
Taas olisi lisää kalustusta tulevaan lastenhuoneeseen...
Nykyinen asuntomme alkaa todella käydä ahtaaksi, joten toivottavasti asia korjaantuu pian!
5 kommenttia:
Kerrassaan upea! Ja mikä tunnearvo :).
Pirput, parput ja Nirput!! Todella passeli tuo kangas ja upeaa käsityötä koko heppa! Pidetään peukkuja asuntoasian osalta!
Hei!
Vau, mikä aarre, ja tosiaan tunnearvo kans. Kelpaa pojan leikkiä.
Piti alkaa kommentoimaan kun aina joskus käyn täällä kurkkimassa. Hatun nosto kädentaitajille (terkut siis erityisen taitavalle siskollesikin). Meillä kaikki vastaavat hommat tahtoo jäädä suunnittelu- tai aloitusasteelle, taidon ja tarmon puutteen vuoksi! Oikein hyvää alkanutta vuotta ja terveiset koko perheelle!
Erityisterkut pikkuserkuilta pojalle :)
T. A-M.P Muhokselta
Kaunis heppa :) Ja toivotaan, että itse kukin tässä pääsisi isompaan asuntoon!
Marie: Kiitos. Kyllähän tunnearvo on aivan eri luokkaa, kuin kaupasta ostetussa. :)
frost: Hehe, enpäs itse tuota riimiä huomannutkaan. ;) Toivotaan tosiaan, että heppakin pääsisi pian uuteen kotiin.
Anonyymi: Kiva kuulla, että blogia luetaan sielläkin päin. Mukavaa uutta vuotta myös teille kaikille ja terveisiä takaisin! :)
Janica: Kiitos! Jospa uusi vuosi toisi tullessaan myös vipinää asuntomarkkinoille. ;)
Lähetä kommentti